Kotoiluun kuuluu myös kokkaaminen ja ruokalahjat! Uuden nuorille ja nuorille aikuisille suunnatun lehden sivuilla on myös leikattavia etikettejä ja lahjapakettikortteja .
En saanut Kotoliving-lehteä eilen ja tänäänkin piti käydä kahdessa R-kioskissa ennenkuin tärppäsi! Lehden ja koko konseptin sekakielisen nimen lisäksi Kotoliving yrittää kotouttaa myös mainosmiesten keksimää Mook-termiä (Magazine + Book) Suomeen. Tiedätte kyllä sanomattakin, mitä minä tästä ajattelen. Sanon kuitenkin. Mikä vika on kotoilussa, miksei edes yritetä luoda suomenkielisiä sanoja uusille ilmiöille? Tunnen itseni ehkä aiheellisesti vanhaksi kääkäksi… Kieli on kuitenkin korrektia eikä silmään sattunut virheitä.
Heti kioskilla huomasin, että lehdestä näkemäni muutamat valkokuvat eivät todellakaan tehneet lehden ulkoasulle oikeutta. Koko on kiva, taitto selkeä ja kuvien stailaus.. hmmm… anuharkkimainen 
Kansi ei ole minusta lehden paras puoli, valitettavasti.
Sisältö on jaettu viiteen osaan: näperrys, kotona, keitokset, käsityöt ja tyyli & olo. Keitoksissa on juuri se respepti, jota olen kaivannut: Chili sin Carne purkissa!!! Kiitos!
Rento ote miellyttää vaikka minä en haluakaan villasukkieni lankoihin solmuja. Miksi kiusata nuorisoa tylsällä lankojenpäättelyllä, kun homman voi hoitaa helpomminkin! “Insinöörineulojat” kykenevät harvoin todelliseen luovuuteen! Lehdessä on kivoja ideoita: Yllätyskerä-sukkien neuleohje on kahdesti sivulla – voit koota lahjaksi yllätyskerän ja antaa mukana ohjeen. Yksi sivu on lahjapaperi, toisella on leikattavia etikettejä ja lopussa on aukeama pakettikortteja.
Sisältöön on vinkkejä otettu reippaasti pinterestistä. Toivoisin jatkossa hitusen enemmän omaperäisyyttä ja hyvää suomalaista suunnittelua. Raitasukka on nyt nähty vaikka se on sukupolvelta toiselle siirtyvä kansainvälinen hitti. Lehteä ei ole tietysti tarkoitettukaan himoneulojien ohjeaitaksi, enkä sellaista vaadikaan. Oletan kuitenkin, että mainiot tekijät kykenevät vieläkin parempaan kun ovat saaneet lehdenkin rohkeasti pystyyn!
Veikkaukseni siitä, että lehden pääkohderyhmänä ovat kädentaitoja harrastavat (ostokykyiset) kiireiset nuoret aikuiset, jotka haluavat valmista heti (ja baari-iltojen lomassa haaveilevat maatalosta), osui nappiin. Lehti kelpaa varmasti nuoremmillekin enkä sitä vierasta minäkään. Toivotaan kuitenkin, että lukijat ovat myös mediakriittisiä, sillä tätäkin lehteä vaivaa tuotesijoittelu. Tapetinvalmistaja muistetaan mainita moneen kertaan ja ilmoittajien tuotteet ovat hyvin näkyvillä toimituksellisellakin puolella. Journalistin ohjeissa vaaditaan mainonnan ja toimituksellisen aineiston välille selkeyttä (§16), mutta aikakausilehtimaailmassa näytetään yleisesti pyyhittävän lattiaa näillä ohjeilla. Olin tietysti toivonut, että tämä lehti olisi hieman kunnianhimoisempi hanke. Pisteitä tulee kuitenkin runsaasti siitä, että periaatteessa lähtökohtana on kierrätys: vanhat joulupallot ehostetaan uusiksi, jämälangat hyödynnetään tarkasti. Pisteet ovat kuitenkin hieman suolaisia, sillä kulutuskulttuuriin ei ole otettu minun mielestäni riittävän jyrkkää kantaa. Olen varma, että kaupallisilla ehdoilla toimivaa kriittistäkin lehteä voisi edelleen tehdä nielemättä ihan kaikkia isojen lehtiyhtiöiden ahneudessaan kehittämiä ansaintakeinoja.
Plussia tuli enemmän kuin miinuksia, ankarasta kritiikistä huolimatta! Ostan seuraavankin numeron helmikuussa! Paljon onnea uudelle lehdelle ja intoa tekijöille!
