Tässä Renoirin ”Aamiainen joella” -taulussa on samaa värimaailmaa, johon elokuvan kautta taas törmäsin. Turkooseja, vihreitä ja tilkka syvää punaista.
Mikähän minuun on iskenyt? Pajasta tulee pitkää sukkaa, nyt suunnittelen tai oikeastaan jo teen eräänlaista ”fuusiosukkaa”, jossa on Viron (mutta ei Muhun) kuvioiden lisäksi leveämpi kukka-aihe ja värit ovat kaukana totutuista. Väreihin sain lopullisen kimmokkeen eräästä näkemästäni valokuvasta, kuviot ja niiden järjestys pukkasivat ties mistä. Leveän raidan kukka-aiheen kehittelin omiin tarpeisiini sopivaksi jostain muistiin laittamastani ristipistomallista.
Aluperin olin pyöritellyt väriyhdistelmää tuijoteltuani Italian naapurimme Lina-rouvan puutarhaa. Sukan nimeksi tulee siis luonnollisesti Il giardino di Lina. – Lina-rouvan puutarha. Violettina kiipeävä köynnös, Sinisade luultavasti, keltaisina loistavat kultapallot, laakeripuu ja muut ihanat vihreät. Handusta löytyivät taas projektiin sopivat langat, työlästä pitkää sukkaa ei kannata tehdä langoista, jotka nyppääntyvät, menettävät värinsä tai ovat muuten epämiellyttäviä.
Sukanvartta neuloessani katselin elokuvaa Renoirista. Siihen oli rakennettu kuvia Renoirin taulujen mukaan. Olen ennenkin ihaillut Renoirin maalauksia sukka mielessäni, herkkää turkoosia, ripaus vihreää ja syvää punaista. Siitä se seuraava sukka-aihe lähti taas muhimaan. Onneksi viimekertaisen hullaantumisen seurauksena sain aikaiseksi hankkia oikean väristä lankaa.
Pojan villapaita on pantu hetkeksi sivuun, se vaatii taas sovittamista. Enpä huomannut nimittäin mitata, mille korkeudelle pääaukko pitää tehdä. Mutta onhan se hyvä tekosyy pyytää poika kylään, samalla kuulee, onko mahdollisuuteni isoäidiksi edennyt yhtään ;-) Minulle kelpaisi hyvin neulontaharrastuksen ja muistakin kädentaidoista innostunut miniä. ;-) (CV:n ja valokuvan saa lähettää osoitteella… ;-) [Kolme hymiötä ilmaisemassa että tämä on leikinlaskua, palkokasvia ei kannata vetää tämän vuoksi nenuun siksi, että äiti tässä PAINOSTAA poikaa parisuhteeseen ja lapsenlaittoon].
