Iloinen sukka ilahduttaa vastaantulijaakin. Kun lanka ei ole liian paksu, sukkia voi käyttää kaikkialla.
Neulontaryhmiä netissä selatessani koen silloin tällöin suurta ahdistusta nähdessäni upeat sukat tehtynä mielestäni aivan vääränlaisesta langasta. En nimittäin millään käsitä, mitä ihminen tekee kerrostaloasunnossa seiskaveikkasukilla, kenkäänhän ne eivät mahdu. Tai sitten pitäisi ostaa numeroa suurempia jalkineita. Miehellä on parit mummon tekemät saapassukat (ajalta, jolloin kotimainen merkki takasi langan laadun), jollaisia hän yritti saada minutkin neulomaan, mutta mieluiten hänkin nykyisin käyttää handulaisesta tekemiäni saapasssukkia – ovat kuulemma paremmat.
Paksusta langasta neulotut sukat myös paksuntavat jalkoja – KAUHISTUS! Eivätkä pitkät sukat mahdu housujen alle.
Ymmärrän, että laatuvyyhdin hinnalla saa 3-4 kertaisesti saman määrän markettilankaa, joten joskus lankavalinnan tärkein kriteeri on käytettävissä olevat vähäiset varat. Mutta kannattaako neuloa kaapin täytettä? Ainakin minulla on monta ystävää, joilla on kaapeissa satakunta (tai ainakin kymmeniä) paria mummon kutomia saapassukkia – niistä on iloa saapaskeleillä ja sisätossuina mahdollisesti mökillä, mutta siihen se sitten jääkin.
Neulon sukkia mieluiten 2–2,5 mm puikoilla ohuesta (100 g mieluiten yli 400 m)langasta. Seikaveikkaahan minä en käytä, enkä muitakaan markettilankoja, koska haluan vaivalla väkertämien sukkieni pysyvän mitassaan ja nyppääntymättömina. Laatulanka myös kestää konepesun ja pitää värinsä. Ei sen tarvitse superwash-käsiteltyä olla, siitä en erityisemmin tykkää. Kokemus on myös osoittanut, sanokoot markkinointi-ihmiset mitä tahansa, että jatkuvaan käyttöön tarkoitettujen sukkien langan on oltava keinokuidulla (polyamidi, kauppanimi joskus nailon) vahvistettua, että sukat kestävät käyttöä. Minulle on turha väittää, että langan tiukka kierre muka takaisi sukan kestävyyden. On siitä apua, mutta ei se riitä. Juhlasukat voivat toki olla arempaakin materiaalia.
Lisäksi haluan tehdä kirjoneuleita, joissa kuvio on skarppi, tai miten sen nyt sanoisi… Ihan sama juttu, kuin valokuvan resoluutiossa: enemmän pisteitä, tarkempi tulos. Onhan se ihan eri juttu, jos kymmeneen senttiin mahtuu esimerkiksi 32–34 silmukkaa kuin jos siihen mahtuu vain 19-21 silmukkaa.
Kaiken lisäksi haluan esitellä vaivalla vääntämiäni sukkia muuallakin kuin naamakirjassa: ohuet sukkani ovat jatkuvassa käytössä – ihaninta on nähdä ihmisten kasvoille leviävä hymy, kun taitat työmatkaa helmat heiluen ja muhulaissukat jalassa. Käsityötä kyllä arvostetaan, kun se on käytettävää.
LISÄYS: pahoittelen, jos tuntuu siltä, että intän tätä samaa asiaa jatkuvasti. Tunne on oikea ja perustuu todellisiin havaintoihin.
