Sukkien suunnittelussa tuntuu olevan vain taivas rajana, vaikka joskus samankaltaisuus hämmentäisikin, mutta sen lisäksi, että samoja ideoita syntyy toisistaan riippumatta, hyvillä on aina jäljittelijänsä, joista pitää olla vain iloinen 
Tässä on muuten ensimmäinen protoni samasta aiheesta, siinä näkyy hyvin, miten suunnittelu eteni neulotusta “tampista” irralliseen nilkkanauhaan. Tuossa mallissa jouduin miettimään, miten voisin käyttää intrasianeuletta sukassa, joka yleensä tehdään suljettuna neuleena. Konstit ovat monet, mutta vain harvalla niistä saadaan aikaan neuleeseen siisti ja huomaamaton sauma.
Sukat voi aloittaa kärjestä, mutta sukan voi myös neuloa siten, että jalkapohja ja -pöytä neulotaan eri kappaleina. Näin saadaan neulottua esimerkiksi sukan yläpuoli (etukappale) kuvioneuleena ja pohja yksivärisenä (ja vaikka täysin eri väri/e/llä kuin mitä on käytetty etukappaleessa. Samalla tavalla sukan voi neuloa myös suusta aloittaen.
Sukan suunnittelussa on minusta hauskaa voittaa tekniset hidasteet. Tuota Sääksmäen sukkaa hieroin ja hieroin pitkään, kunnes hoksasin, että voisin neuloa Anna Ziilborgin esittelemällä tekniikalla nuo puolet erikseen.
Pohjaosan olisi voinut tietysti neuloa (kaksinkertaisena ja) yksivärisenä onteloneuletekniikalla, mutta silloin samaa väriä pitää käyttää myös etukappaleessa. Yksi vaihtoehto olisi ollut neuloa työ valesuljettuna eli edestakaisinneuleena, jossa työ suljetaan K&K-neuleella (kierrä ja käännä/ turn and wrap). Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei sopinut suunnitelmaani värityksestä.
Myös kukkakuvio vaati paljon jumppaamista, ennenkuin se oli mieleiseni. Hain melko minimalistista muotoa, joka kuitenkin assosioituu Sääksmäen kansallispuvun kuvioon.
Joskus suunnittelijat osaavat hyödyntää nimenomaan sukan muodollaan tarjoamiamahdollisuuksia.
Toisinaan sukkaideat ovat sanalla sanoen… hölmöjä ja toisinaan taas erittäin hauskoja. Sukkamalli voi myös olla erittäin kaunis, mutta melko käyttökelvoton, ellei sukka jousta riittävästi.
