Tämä päivä olisi pitänyt jättää väliin. Heräsin hävyttömän aikaisin, rytmi on ihan sekaisin, ja aloitin neulomaan lapasia, joiden mallitilkun tein eilen. Olin aamuhämärissä tikutellut vartta jo hyvän matkaa, kun hoksasin, ettei kerältä juoksekaan se ihana väri, jonka eilen työhön valitsin. Olin nyppäissyt langanpään sohvan laidalta huomaamatta, että siinä juoksi toinenkin lanka. ARGGH. Aloita alusta.
Aamu jatkui samoissa takkuisissa merkeissä, vain harmituksen aiheet ja voima vaihtuivat. Mutta huonosta aamusta päivä ei voi kuin parantua. Eihän?
Unohdin viikonloppuna maksaa Lentävän lapasen messumatkalaskun, toivosti muistan sen illalla. Lasku olikin muuten hauskin lasku, mitä olen aikoihin saanut: mukana oli kiva luottokortin kokoinen ja oloinen puikkotulkki. Kirjeessä kerrottiin, että Lentävän lapasen messuosastolla Tampereella esiintyy myös Janika Kallio, jonka upeita huiveja olen ihaillut jo jonkin aikaa. Ne ovat todellakin osa Pohjolan selkeää ja minimalistista suunnitteluperinnettä. Oma ehdoton suosikkini on Interlude. Tykkään!
Posti toi kustantajalta Tuulia Salmelan uuden kirjan. Sitä olenkin todella odottanut.
Nopealla selailulla se on todella mainio lisä neulojan käsikirjastoon. Ehdin vasta lukea esipuheen ja todeta, että teksti on kaunista suomea eikä lukijan todellakaan tarvitse tuntea myötähäpeää kirjoittajan kurjan ilmaisun vuoksi. Se lupaa, että kirjan ohjeetkin ovat ymmärrettäviä. Palaan kirjan arviointiin pikimmiten, kunhan ehdin tutustua siihen kunnolla.
