Heinäkuusta asti olen vapaa-aikoinani työskennellyt herkeämättä toisen kirjani parissa. Nyt alkaa olla takki aika tyhjä, mutta mallejakin on jo yli sovitun määrän. Onpa mistä karsia. Enkä epäile yhtään, etteikö muuma takaraivossa lepäilevä aihe vielä tulisi ajankohtaiseksi ennen käsikirjoituksen luovuttamista.
Tekaisin yhdet sukatkin jo tuossa telkkaria katsoessa – ajatelkaa, raitasukat!!! Meinasi kyllä kärsivällisyys loppua, kaipaan vähän enemmän haasteita neuletyössä. Niinpä toinen sukka jäi yhtä kahden kerroksen raitaa toista lyhyemmäksi, mutta pari kerrosta sinne tai tänne, kyllä sukka aina käytössä muotoutuu sen verran ;-) En kyllä pura kärkeä moisen pikkuvirheen vuoksi.
Laiskan eväät
Pakko on muuten täälläkin kehaista, harrastin kädentöinä ruoanlaittoa viime lauantaina. Miniä-ehdokkaan piti tehdä kiitospäivän kalkkunaa, mutta koska naisparka on riippuvainen (kroonisesti myöhässä olevan) poikani aikatauluista, niinhän siinä kävi, että minä sain valmistaa kalkkunan ensimmäistä kertaa elämässäni.
Enpä aiempien kalkkunansyöntikokemusteni perusteella olisi uskonut, että kokonaisena paistettu kalkkuna voi olla todella hyvää!!! Tilasin Luomunokasta kalkkunan. Ai, että oli herkkua! Pakko mainostaa. Ei se halpaa ollut, mutta eipä tarvinnut heittää mitään roskiinkaan. Tässä on mainio ohje, tosin otin kalkkunan ulos paperikasseista 10 astetta lopullista lämpötilaa aiemmin ja kietaisin paistopussin vuoan ympärille, että kalkkuna saisi kauniimman värin.
Täytyy kyllä sanoa, että miniäehdokkaan Allisonin lisäkkeet olivat vertaansa vailla. Kalkkunan”täyte”, joka ei ollut ollut kalkkunan lähelläkään, ihanat vihreät pavut, persiljaporkkanat, perunamuussi, kakut… ooh. Nyt kehittelen tekosyytä toistaa tämä kulinaarinen kokemus mahdollisimman pian.
