Lantium ex machinan ja KVG:n pop up oli ihan pakko nähdä vaikka taloudelle olisikin ollut ystävällisempää pysyä kaukana koko puljusta. Kaupassa olikin iloinen sutina, ihanat vyyhdit löysivät neulojansa. LEMin Nea ja Jiri porisivat iloisesti, kuten aina, ja nyt oli uutinenkin kerrottavana: Nea jää virkavapaalle päivätyöstään katsomaan, miten värjäyshomma kantaisi. Mukavaa, että tähänastiset tulokset ovat näin rohkaisevia. Iloitsen jokaisesta menestyksestä, joka kohtaa suomalaisia käsityöyrittäjiä.
Jokainen, joka on itse kokeillut lankojen värjäystä vakavissaan, ymmärtää, että upeiden lankojen värjäämiseen ei riitä pelkkä sattuma. Työssä tarvitaan silmää, vankkaa kokemusta ja luovaa mieltä. Juuri omien värjäyskokemusteni vuoksi kunnioitan tavattomasti näitä värjäreitä, jotka tuottavat omaperäisiä värjäyksiä käyttöömme. Kokemukseni LEM-langoista on se, että ne näyttävät neulottuina vielä kauniimmilta kuin vyyhdeissä – monien käsinvärjättyjen lankojen kohdalla asia on päinvastoin.
Mukavien uutisten jälkeen ja uuden kustannussopimuksenkin riemumielissä ei ehkä pitäisi lähteä lankakaupoille. Mukaan lähtivät sekä sukka- että puserolangat vaikka puikoilla pitäisi olla kolmannen kirjan neuleet.
