Ah loma! Kaksi viikkoa hurahti tyttären kotihengettärenä. Aamulla raahauduin ylös hihkaisemaan buongiornot juuri ennen tyttären töihinmenoa, sitten neuloin ja katsoin Rai Storiaa puolillepäivin, jolloin pitikin vaihtaa tasaraitainen yöpaita farkkuihin ja ryhtyä tiskaus- ja lounaspuuhiin. Iltapäivällä pitkät päiväunet, vaihtelevia kotihommia ja taas illallispuuhiin. Nautin joka hetkestä. Syöjät tulivat ajallaan, tykkäsivät ruoasta, tekivät aperitiivit ja veivät viimeisenä iltana ravintolaan syömään uhkailematta 
Minulla olikin näissä oloissa mahdollisuus paneutua muun muassa pitkään aikeilla olleen Sweet tomato -kantapään tekemiseen. Video on minusta vähän puuduttava, kantapää tehdään yksinkertaisesti siten, että sukanvarren silmukat jaetaan kolmeen osaan, kahdella kolmanneksella tehdään kantapää, edustan 1/3 silmukoista jää odottamaan. Kantapää neulotaan kolmessa samanlaisessa osassa edestakaisinneuleena jättämällä kullakin kerroksella 2 viimeistä silmukkaa kantapääsilmukoista neulomatta, kunnes puikolla on noin 1/3 alkuperäisestä kantapään silmukkamäärästä. Osan lopussa aluperäisen ohjeen mukaan neulotaan kaikki silmukat kahdesti (siis myös ne lepäämään jätetyt), mutta se ei ole välttämätöntä ellei se esim. sovi haluttuun väritykseen. Panen myöhemmin kuvia kantapääkokeiluistani.
Arvostan Cat Bordhia kovasti, hän on hakenut aina omia ratkaisuja erilaisiin teknisiin kysymyksiin eikä ole tyytynyt tekemään samaa kuin kaikki muutkin. Nytkin hän pitää päänsä eikä tee lyhennettyjä kerroksia tavanomaisesti (W&T/K&K) kiertäen lankaa silmukan ympäri. Kierretyn langan sijasta lyhennettyihin kerroksiin syntyviä reikiä torjutaan neulomalla edellisen silmukan edellisellä kerroksella neulottu silmukka yhteen neulomatta jätetyn silmukan kanssa (katso video). Senkin voi tietysti jättää tekemättä, jos haluaa käyttää reikiä koristeellisena elementtinä. Minä kokeilin erilaisia tapoja neuloa nuo silmukat yhteen eikä Bordhin ohjeessa neuvoma tapa ole aina välttämättä paras. Kiertämistäkin kannattaa kokeilla ellei neuvotun ohjeen jälki miellytä. Nämä asiat riippuvat paljon neulojan käsialasta, käytetystä langasta, ympäristöstä jne. Aina kannattaa hakea sellaista tapaa, jolla saa omasta mielestä siistin lopputuloksen. Sikäli kun ylipäätään tavoittelee “siistiä jälkeä”.
Kokeilin tomaattikantapäätä heti merelle tarkoitettuihin raitasukkiin. Olisi varmaan kannattanut opetella ihan yksivärisenä, raidat menivät vähän sotkuun, mutta kukapa niitä niin tarkasti edes katselee. Minun pieneen jalkaani tomppakantapää istuu hyvin, mutta uskallanpa epäillä, että korkeaa jalkapöytää koristaa edelleenkin parhaiten lappukantapää, jossa kantapään korkeutta on helppo säätää. Toki makean tomaattikantapäänkin voi virittää riittävälle korkeudelle.
Cat Bordhin yksi upea keksintö on ollut neuloa kärjestä aloitetut villasukat edestakaisinneuleena, jolloin pohjan voi tehdä yksi- ja erivärisenä kuin sukan etukappaleen. Olenkin hyödyntänyt tätä sukkarakennetta Sääksmäen sukissa. Kierretyt hapsut ovat myös hauska idea, joita Borhdi on käyttänyt näissä pipoissa. Kannattaa selata muitakin hänen videoitaan.
Tytär sai toivomansa kämmekkäät, niihin neuloin latvialaisaiheita. Erityisenä komentona oli estää kämmenosan reunan kiertyminen. Kuulemma edellisissä lämmittimissä (ei minun tekemissäni!!!) reuna kiertyi ja teki niistä lopulta käyttökelvottomat. Vaihdoin siis hyvissä ajoin puikot reilusti pienempiin ja neuloin melko kireää kaksiväristä 1o, 1n, ribbiä, josta tuli tukeva ja kiertymätön.
Isojalkaiselle pojalle syntyi vähän vahingossa lentokoneessa Ilun langoista ihanan pehmeät hallantilaiskuvioiset sukat kesän purjehduksia varten. Vahingossa sikäli, että yrtitin tehdä kuopuksen kokoiset, mutta tuli kummasti isommat . Itselle tein kuvan kesäsukat.
