Oma Still Light -tunikani on kohtapuoleen valmis. Vauhtia homma sai siitä, että kun olin tyttären luona ja kuljin melkein koko ajan hänelle tekemässäni tunikassa.
Ja totta ne puhuvat tunikan reilusta mitoituksesta, tyttären M-kokoinen vaate sopi minulle hyvin, suunnittelijaa ei kuitenkaan voi syyttää asiasta.
Raivoni kohdistuukin lankavalmistajaan (ja itseeni, koska ostin lankaa vastoin parempaa tietoani, kun halvalla sain). Olin tehnyt tunikan Rowanin huipputrendikkäästä Felted Tweed -langasta, joka ei to-del-la-kaan ole mikään laatulanka vaikka siinä onkin ihanat värit! Suuritöisen tunikan käyttöikä tulee olemaan enintään kaksi vuotta, jos sitäkään! Nyt jo kaula-aukko on venynyt muodottomaksi ja olkapäätä saa yhtenään nostaa paikalleen.
Rowanin langoista tulee jotenkin hakematta mieleen englannin maaseutu ja skotlannin nummet. Mielikuva on mainostoimistossa huolella rakennettu vaikkei sillä olisi mitään tekemistä Ison Britannian kanssa. Mutta tottahan sellainen kuva myy paremmin kuin esimerkiksi kuva kiinalaisesta tehtaasta, jossa matalapalkkaiset naiset (ja joskus ehkä myös lapset?) paiskovat töitä hullun lailla kehrätäkseen lankaa halvasta kuidusta.
Minun mielestäni neuleharrastuksessani on kysymys käsillä- ja itse tekemisen lisäksi kestävästä kehityksestä ja perinteiden vaalimisesta. Monia muitakin arvoja on, läheisten pitäminen lämpimänä on rakkauden osoittamista eikä oman luovuuden irtipääsykään olisi pahasta. Näihin arvoihini ei oikein sovi trendikkyys ellei trendinä ole perinteinen, klassinen ja kestävä hyvälaatuinen lanka.
Ollakseen eettisesti ja ekologisesti oikealla tiellä neulojan ei tarvitse itse kehrätä lankojaan omista luomuruoalla syötetyistä lampaista ja värjätä niitä luonnon väreillä ulkotulilla. Sekin riittäisi, että ostaa kestäviä lankoja, mieluiten läheltä, ja tekisi neuleita, jotka ovat ajattomia. Kun neule kuluu, sen voi korjata, paikata, vahvistaa tai kierrättää uudeksi esineeksi. Jälkimmäiseen päiväkausia väkertämäni tunika tulee sentään kelpaamaan paremmin kuin hyvin: siitä syntynee huovutettuna tyttären koiralle mainio duffeli. Silloin se lanka on luultavasti lähempänä Brittein saaria kuin se on koskaan ollutkaan. Sitä odotellessa yritän opetella kuluttamaan harkistusti.
Tämä oli 555. postaus.
