Yksi mielimalleistani Lapaskirjassa on Sanskin sormettomat. Pari on nimetty kehrääjä Sanski Matikaisen mukaan ja se syntyi hänen kasvivärjäämien merinolankojen silkkisestä hehkusta. Langat suorastaan huusivat minulle: ”Jugend! Jugend!” Värit toivat mieleen jugendtalojen kauniit rappukäytävät, ruosteenpunaiset porraskaiteet ja ovet.
Minua harmitti tavattomasti, kun tämä todella kaunis pari oli unohtunut sängylle ja joutui siitä epähuomiossa pesukoneeseen valkopyykin sekaan. Lopputulos ei venynyt edes kännykän suojaksi.
Sanskit ovat tyypillinen esimerkki siitä, miten saan kauhean päähänpinttymän jostain aiheesta ja joudun sitten ratkomaan eri tavoin neuleen teknisiä ongelmia, yleensä pitkiä langanjuoksuja. Sanskeissa piti avuksi ottaa neula ja opetella jäljentämään silmukoita. Se ei ole koskaan aiemmin minulta sujunut, mutta lopulta sain ihan siistiäkin jälkeä aikaiseksi. Tosin painetun kirjan kuvasta huomaan vasta nyt, että toisesta käsineestä unohtui osa kirjailuista.
