Tunteet ja tekijänoikeus

Marimekkogate kuumentaa nyt neulojienkin tunteita. Lusikka soppaan!

Tämän aamun hesarissa oli juttu, jonka soisi kaikkien käsityönkin tekijänoikeuksista kiinnostuneiden lukevan. Linkki ohjaa painetussa lehdessä julkaistuun juttuun, joka on laajempi kuin maksuton verkkoversio. Juuri tässä painetun lehden jutussa oli tarkemmin käyttöesineiden tekijänsuojasta.

Muo­toi­lun koh­dal­la te­ki­jän­oi­keus­la­ki on kur­so­ri­nen, jo­pa nih­keä. Enem­män muo­toi­lua kos­ket­taa mal­lioi­keus­la­ki.

[..]

Juk­ka Kemp­pi­nen muis­tut­taa, et­tä ra­jan­ve­to käyt­tö­tai­teen te­ki­jän­oi­keuk­sis­ta on vie­lä haas­ta­vam­paa kuin tai­tees­sa.

“En me­ni­si ta­kuu­seen sii­tä, et­tä Alvar Aallolla on yk­si­se­lit­tei­nen te­ki­jän­oi­keus Aal­to-jak­ka­raan. Sen si­jaan hä­nel­lä on te­ki­jän­oi­keus Sa­voy-mal­jak­koon.”

Jokainen meistä tuntee, että Isola loukkasi Maria Primatšenkoa, mutta silti hän ei välttämättä ole loukannut tekijänoikeutta, joka taas on juridiikan käsite. Ja tehän tiedätte, mitä se tarkoittaa.

Sinänsä tekijänoikeuslaki on tietenkin järkevä. Olisi naurettavaa, ellei sen lähtökohtana olisi teoskynnyksen ylittäminen. Niiden, jotka kovimmin parkuvat (käsityön) tekijänoikeuksista, olisi kuitenkin ehkä hyvä työntää tunteet syrjään ja opetella hyväksymään se ajatus, että autenttista ei ole. Kaikki on tehty ja käyttöesineteoksen pitää todellakin olla poikkeuksellisen omaperäinen, ennenkuin sillä voi kuvitella olevan tekijänoikeuden suojaa. (Mallisuojaahan voi aina halutessaan hakea, eri juttu tietysti myönnetäänkö se.)

Esimerkiksi minä en voi kuvitella, että yhdelläkään suunnittelemallani sukkamallilla olisi minkäänlaista tekijänoikeutta koskevan lain suojaa. Neule ei sellaista nyt vaan nauti lähtökohtaisesti. Minäkin olen hyödyntänyt malleissani paitsi kansanperinnettä myös muiden kirjallisesti esittämiä tekniikoita (jotka eivät ole siis välttämättä heidän keksimiään).  Se ei tietenkään (moraalisessa mielessä) oikeuta ketään kopioimaan suunnittelemiani malleja. Jos tekee samanlaiset sukat ja myy niitä torilla, minulla ei ole muuta keinoa kuin paheksunta. Tosin paheksun enemmän myyjän laskukyvyttömyyttä, sillä täytyy olla tosi tyhmä, jos kuvittelee hyötyvänsä taloudellisesti neulomalla minun suunnittelemiani sukkia myyntiin Vaikka kiertäisi verotkin, jota paheksun vielä enemmän.

“Tekijänoikeudesta” kouhkaamisen sijaan on minusta viisaampaa käyttää aikansa rakkailleen, liikuntaan tai itse asiaan: kilvoittelemaan neulesuunnittelun kivisellä tiellä. Omaperäisistä, tyylikäistä ja puhuttelevista neulemalleista on aina pulaa!