Kuluttajan on hirveän vaikea tietää, miten tehdä oikeita valintoja. Minäkin haluaisin olla tuottamatta eläimille kärsimystä, enkä toivoisi lanka- tai muiden valintojeni johtavan maaperän köyhtymiseen, pilaantumiseen tai vesivarantojen hupenemiseen. Haluan vihreää ja eläinystävällistä lankaa, en viherpestyä tai huutoeettistä.
Nämä kysymykset herättävät myös vahvoja tunteita. Vanhemmat sukupolvet eivät aina ymmärrä nuorempia, koska he ovat eläneet maailmassa, jossa eläimet kuuluivat kotiin ja niillä oli oma tehtävänsä ravintoketjussa. Nuoremmat taas ovat pienestä pitäen samastuneet lastenkirjojen eläinhahmoihin (vanhempien satukirjoissa seikkailivat ihmiset) ja eläimet ovat olleet heille lemmikkejä. Eläinten hyvästä kohtelusta useimmat ovat samaa mieltä, mutta vanhojen mielestä nuoret inhimillistävät eläimiä liikaa ja nuorten mielestä vanhat ovat välinpitämättömiä.
Onko minulla todellisia vaikutusmahdollisuuksia, on sitten toinen juttu. Voin valita langan, jonka valmistaja tai maahantuoja ilmoittaa, että se on eettistä ja ekologista, mutta onko minulla minkäänlaista mahdollisuutta tarkastaa, pitääkö väite paikkansa? Eipä taida olla. Minun on nojattava yleistietooni ja oletuksiini siitä, että esimerkiksi Kiinassa, joka on Australian ja Skotlannin ohella maailman suurimpia kuiduntuottajamaita, ei eläimillä välttämättä ole kovin korkeaa statusta ja esimerkiksi Mongoliassa kuituja tuotetaan melko perinteisin menetelmin, koska maa ei ole kovin teollistunut. Suuret kuiduntuottajat tuottavat kuitujaan hyvin teollisesti, joka ei sekään välttämättä lupaa kovin hyvää eläimille. Isoilla tekijöillä on myös mahdollisuus muokata mielipiteitä. Muutaman vuohen tähden Matikaisen Sanski Puumalassa tuskin saa ääntään kuuluville samassa mittakaavassa.
Ja mikä esimerkiksi on eettistä tai ekologista? Viime vuosina on vastustettu voimakkaasti esimerkiksi Australian villafarmeilla yleisesti käytössä olevaa mulesing-menetelmää, mutta menetelmän puolustajat sanovat sen olevan eläimille kivuttomampi kuin tekemättä jättäminen. Samoin esimerkiksi luomutuotteiden, kuten luomupuuvillaan, tuotanto kuormittaa joidenkin tutkijoiden mukaan ympäristöä enemmän kuin tavanomainen tuotanto.
Uskon kuitenkin, että kuluttajan esittämät kysymykset ekologisuudesta ja eettisyydestä johtavan pitkällä juoksulla siihen, että tuotantotavat muuttuvat ympäristö- ja eläinystävällisempään suuntaan. Ovathan ne jo muuttaneet, koska näitä sanoja käytetään ahkerasti markkinoinnissa! Uskon myös, että vähitellen kehitetään sellaisia uusia tuotantotapoja, jotka eivät välttämättä kanna nimeä ”luomu”, mutta kuormittavat entistä vähemmän ympäristöä. Uskon myös, että tulevat sukupolvet neulovat koivukuidusta kehrättyä lankaa, joka ei muistuta nykyistä viskoosia vähääkään. Sitä en kuitenkaan usko, että eläinkuidun ylivoimaisuutta korvaisi mikään.
