Kannen Meritähti-baskeri on yksi hauskimmista pipoprojekteistani. Kirjaan tullee yli 20 ohjetta.
Nyt on osa pipoista ja päähineistä sukkelilla testineulojilla. Monia kysymyksiä tulee ja joitain virheitäkin on löytynyt, mutta enemmänkin on tehty täsmennyksiä. On upeaa, että on olemassa vapaaehtoisia, jotka testaavat ohjeita, ettei kirjoja ostavien tarvitse kärsiä virheistä. Olen hyvin, hyvin kiitollinen tästä avusta.
Unohdin yhden muistikirjan kotiin ja jouduin tekemään yhden pipon ohjeen tutkimalla neulotusta piposta, miten se on tehty. Se ei ollut kivaa. En millään muistanut, miten olin tehnyt sen. Lopulta oli pakko neuloa sitä hieman alkuun muistin virkistämiseksi. Onneksi testaaja oli kärsivällinen ja piti mallia koukuttavana. Se on paras arvio, mitä tiedän, sillä pipon neulominen voi olla todella tylsää hommaa.
Samassa unohdetussa muistikirjassa on vielä yhden ohjetta kaipaavaan pipon muistiinpanot. Sen ehdin onneksi vielä neuloa uudelleen. Sitten ohjeet ovatkin tehty ja voin lähteä mieheni ja ystävieni kanssa viikon lomalle Kreikan saaristoon. Jäljelle jää hauskin osuus, kun saan taas kirjoittaa ystävistäni, joiden mukaan päähineet on nimetty. Ja odottakaahan, kun näette kirjan kaikki valokuvat! Susa Junnola ja valokuvamalleina toimineet nuoret ovat todella taas panneet parastaan. Luulenpa, että onnistumme vähän yllättämäänkin.
Toivon, että saan tilaamani sukkalangat piakkoin. Olisi ihanaa neuloa vaihteeksi sukkia! Minulla on kyllä mukana runsaasti paksua Pirkkalankaa villatakkia varten ja olen neulonutkin sitä jo lähes kainaloihin asti, mutta olen vähän kahden vaiheilla: puranko vai jatkanko.
