Tässä yksi kirjan sukkakuvista. Ei ehkä edustavin, koska sukat ovat pääsääntöisesti kirjoneulesukkia. Tähän hätään en kuitenkaan voi laittaa muita kuvia ennenkuin ne on muokattu nettimuotoon.

Sain ihanan viestin, jonka takia päätin ottaa Susan kunniaksi lasillisen viiniä:

Olen eilisen illan kehunut ja ihastellut sukkakirjaasi, mieheni ehti jo kyllästyä :). Alkuteksi luettu, sukkaohjeita selattu, mutta ennen kaikkea kuvia ihasteltu. Kuka ikinä onkin keksinyt kuvauspaikan, saa erityiskiitoksen minulta. Pidin erityisesti sukkien ja ympäristön kontrastista, se jätti sukille tilaa.

Tämä viesti lämmitti minua erityisesti, koska pähkäilin pitkään, mistä löytäisin teollisen ympäristön vastapainoksi etnisille, ellei suorastaan kansallisromanttisille kuvioille, joita sukissani on käytetty.

Susan kanssa pohdimme  panimoa, tehdasta ja rakennustyömaata. Lopulta kuvauspaikka löytyi tietysti aivan läheltä:  sukat kuvattiin Suomenlinnan lentokonehallissa, jonka tunnen paremmin kuin hyvin, ja jonka ohi kuljin päivittäin veneen keväthuoltoja tehdessäni. Tolkuttoman likainen paikka, mutta juuri se, mitä tässä etsittiin. Kiitos kuvausluvasta Club Renatalle, joka tekee loistavaa työtä nuorten hyväksi.

Kuvista suurin ansio kuuluu tietysti Susa Junnolalle, joka todellakin osaa kuvata sukkia (ja monia muitakin asioita, kokemusta on!). Sukkien kuvaaminen ei nimittäin ole valokuvaajan tehtävistä ihan helpoin, sen voi jokainen huomata sukkakuvista. Milloin jalka näyttää kamalan paksulta, milloin neule tökeröltä tai lankojen värit vääristyvät. Susa sai upeat langat hehkumaan. Hän myös näki tavattomasti vaivaa kuvauksissa, joissa ei todellakaan tunteja laskettu.

Tiedän, että jotkut kirjan käyttäjät toivoisivat enemmän kuvia yksityiskohdista, mutta tällä kertaa panimme etusijalle kokonaisuuden –  yritimme tietenkin kuvissa ottaa huomioon myös neulojan tarpeen nähdä sukan rakenne. Toisaalta sukkamallini perustuvat enemmän kuvioon, lanka- ja värivalintoihin kuin sukan rakenteeseen. Itse sukan voi tehdä melkein aina ihan miten haluaa lopputuloksen paljonkaan, jos lainkaan,  kärsimättä. Paitsi tietysti tuo kuvan sukka, jossa vastavärien lisäksi sinänsä simppeli rakenne ja kirjoneuleen jatkaminen tiimalasilankantapään yli,  on koko sukan juju. Mutta se selviää yhdelläkin kuvalla, kun kuvaaja osaa hommansa.

Toivon, että kustantaja saa piakkoin ohjekuvat Ravelryyn.

Ensimmäiset suunnittelemani käsineet olivat nämä älypuhelinlapaset.

Tänään ne sitten alkavat: Sukkakirjan julkkarit. Kutsuvieraille tänään Snurressa, huomenna olen Lentävässä lapasessa ja lauantaina on loppuun myyty Pukkilan puikkopäivä. Minä raahaan mummokärryä, joka on täytetty kuohuviinilaseilla. Takaisin tullessa se on toivosti täynnä kirjoja. Ehtii ne lasit hakea myöhemminkin ;-)

Juhlia odotellessa aloin listata seuraavan kirjan ohjeita, siitä tulee Puikkomaisterin käsikirja. Vai pitäisikö sen olla käsi(ne)kirja? No, kustantaja sanonee viimeisen sanan. Malleja käsineiksi, lapasiksi ja sormettomiksi on jo puolenkymmentä, suunnitelmia on pariinkymmeneen.

Innokkaimmat juhlijat olivat jo eilen raapineet Snurren ovea, toivottavasti he tulevat tänään uudelleen ;-) Lohduttavaa tietää, että kalenterisokeus vaivaa muitakin kuin minua.

Olipa todella kiva ilta eilen Snurressa!!! Olen ihan sanaton (minusta puheenollen tämä on tietenkin vain metafora), niin paljon kauniita sanoja lausuttiin. Oli todella kiva tavata käsityöbloggareita ja kirjatalkoisiin pakotetut  perheenjäsenet ja ystävät sekä mediaihmiset. Kustantajan Päivistä puhumattakaan!

Kiitos Pirena, Terhi, Hanne, Katju, Mirella, Elina… Voi voi, meillä ei tainnut olla vieraskirjaa, huikatkaa jos unohdin jonkun, juhlahumu ei tehosta muutenkaan hataraa muistia!!! Kiitos perhe eli sukkien kuvausmallit ja ystävät, kiitos yhteistyökumppanit Ainossa ja Casamarinissa!!!

Snurren emäntä ja isäntä tekevät kyllä ihan jokaisesta lankakauppareissusta juhlaa ilman kuohujuomiakin! Sain heiltä lahjaksi aivat järjettömän hienot Hiya Hiya vaihtopääpuikot, joita tarvitsen todella kipeästi Italiassa. Puikot ovat unelmankevyet, koska ne ovat onttoja. Kaapelin ja kärkiosan liitos on niin huolellisesti tehty, etteivät silmukat tartu siihen.

Juhlinta jatkuu tänään Lentävässä Lapasessa!

Olipa kiva viikonloppu! Myöhäisen lennon ja Snurren julkkareiden (ja niitä seuranneiden perheen jatkojen) jälkeen silmien alla taisi olla pari ylimääräistä ryttyä, mutta eipä näitä kirjoja julkaista kuin… öö… joka toinen vuosi. (Toissavuonna toimitin yhden kirjan).

Lentävässä Lapasessa oli ihan mahtavaa! Minua ilahdutti, että paikalle oli tullut entisiä koulu- ja työtovereitani ja olipa joku äitini entinen oppilaskin neulojaporukassa. Pukkilan puikkopäivästä jouduin lähtemään oman esitykseni jälkeen, harmillista, sillä minulta jäi väliin tosi kiinnostava luento väreistä ja ennen kaikkea se iltapäivän iloinen yhdessäolo. No, ensi vuonna sitten paremmalla ajalla. Onneksi ehdin sentään syödä Kohisevan mainiota ruokaa!

Kun tulin tänään ”mökille” (kirjoitan sen siksi lainausmerkkeihin, että eihän tämä mikään mökki ole, vaan kolmen perheen pieni kerrostalo), oli ovennupissa odottamassa lankapaketti Titityystä. Italian posti hautoi sitä lähes kuukauden, mutta onpahan nyt perillä.

Jouduin ottamaan Suomesta mukaan matkalaukun, koska tyttärelle piti tuoda tavaraa. No, siinä mukana tuli mukavasti myös viitisen kiloa lankaa, joten laukun raahaaminen ei varsinaisesti harmittanut ;-) Olihan siellä yhdet farkutkin.

Kivoja esittelyjäkin on kirjasta jo ehditty julkaista. Kiitän lämpimästi!

Ensin minulla ei ollut juuri lainkaan lankaa tällä Italian mökillä. Neuloin sitten jämälankoja, odotellessani postitse tilaamiani herkkuja. Suomenreissulta toin sitten viitisen kiloa jämälankoja ja kirjan esittelytilaisuuksissa ostamiani ihanuuksia.

Saattaa olla, että mopo lähti vähän keulimaan, sillä nyt lankaa on ainakin yhteen villatakkiin, kolmeen tunikaan ja sukkiin ja käsineisiin paljon enemmän kuin tulen kuukauden aikana tarvitsemaan. No, onpa seuraaviksi vuosiksi. Joudun kylläkin hankkimaan vielä ilmatiiviitä säilytysrasioita tai -pusseja, sillä täällä ovat riesana myös koit (ja jotkut höntiäiset, jotka nakertavat huonekaluja mutteivät kuitenkaan onneksi villoja). Lankojen vuoksi kaikki komerot ja laatikostot haisevat vahvasti koimyrkylle, joka on luultavasti jotain sellaista ainetta, joka on Suomessa kiellettyä, mutta se tehoaa hyvin.

Neuloessani katson italialaisia televisiokanavia, nyt kun meillä on telkkari. Olen onnistunut näkemään kaksi oikein hyvää elokuvaa, vaikka tuntuukin, että telkkarista tulee pelkkiä visailuja ja uutisia. Yht’äkkiä tajusin, etten ole nähnyt yhtään ohjelmaa, jossa on feministiä puistattavia show-tyttöjä. [Showgirl oli myös italialaisten tyttöjen toiveammatti numero uno.] Ovatkohan ne näiden kymmenen vuoden aikana (kun en katsonut juurikaan italialaisia kanavia) kadonneet? Toinen kiinnostukseni herättänyt ilmiö oli musiikkikanavalla näkemäni videolista: naisartistit olivat vahvoja naisia, eikä kukaan ollut pukeutunut paljastaviin asuihin – miesartistien videoissa sen sijaan oli paljonkin vähäpukeisia naisia.

Haluaisin myös järjestää tänne ensi vuonna neuletapahtuman, jossa suomalaiset ja italialaiset neulojat tapaisivat ja voisimme esitellä suomalaisia lankoja. Tilakin sitä varten olisi, nyt pitäisi vaan panna hösseliksi.

Samalla ohjeella voit tehdä myös naisten koon.

Kirjassani on ohje Otso-sukkiin, jotka eivät ole perinteistä kirjoneuletta vaan ne on tehty siten, että kummallakin langalla neulotaan kaksi kerrosta, mutta kuvio muodostuu nostamalla silmukoita neulomatta.

Ohje on miesten isokokoisiin jalkoihin, mutta se on mahdollista toteuttaa samalla silmukkaluvulla naisten 38-40 numeroisiin sukkiin vaihtamalla puikot pienempiin ja käyttämällä hieman ohuempaa lankaa kuin ohjeen Kirjo-Pirkka. Tein naisten koon käyttämällä Sock Tough (pinkki) ja Cascade Heritage -lankoja.

(Huh, vähän uhkarohkeaa kirjoittaa englannin- ja italiankielisiä yhteenvetoja, mutta yritetään! Ehkä opin jotain. Kommenteissa saa vapaasti korjailla.)

In my sock book  is pattern for Otso socks in large size for men. If you want make women size you need only change the smaller needles (3 mm > 2,5 mm) and tighter yarn.  In my socks the yarns are Tough Sock (pink) and Cascade Heritage (yellow), I made socks in size 38. The book is only in Finnish, but you can use knitting dictionary  and charts of the book. I hope the book will translate in English, too.

Nel mio libro delle calze c’è una istruzione per calzino di Otso. Se vuoi fare calzino per le donne cambi i ferri più piccole ( 3 mm > 2,5 mm) e fili più sottili (ho usato Tough Sock (rosa) e Cascade Heritage (giallo). Il libro é solo in finnico ma é possibile usare dizionario  (italia–finnico) e nel libro si sono buoni schemi. Speriamo che il libro sarà anche tradotto in italiano.

Löysin Daniela Massarin sivuilta  hauskan kuvitetun ohjeen itsetehtyisin puikkosuojiin, jotka pitävät reissussa sukkapuikot työssä ja ehkäisevät reiät kässäpussissa. Ohje on italiaksi, mutta kuvien avulla selviää hyvin, miten homma hoituu. Dani on käyttänyt virkkuukoukkua, mutta tuon voi tehdä neulomallakin.

Daniela on suunnitellut neuleita myös italialaiseen Susanna-neulelehteen.

***

Ho trovato un istruzione per cappucci salvapunte dal blog di Daniela Massari. Grazie!

I have found a nice instructions for dpn keeper from Daniela Massari’s blog.

Lapaset, jotka kädessä voi räplätä älypuhelinta pakkasessakin. Nämä tein muutama vuosi sitten, kun oli kovia pakkasia.

Sukkakirjasta karsittiin selkeyden vuoksi pois muutamat lapas- ja käsineohjeet, niissä onkin nyt hyvä alku Puikkomaisterin Käsi(ne)kirjaan. Olen tehnyt jo kaksi uuttakin ohjetta, yksi hautuu mielessä, joudun luultavasti tarttumaan myös virkkuukoukkuun toteuttaakseni sen.

Käsineissä on sellainen piirre, että hyvin istuvia käsineitä ei ole kovin helppo tehdä lahjaksi, ainakaan ilman piirroskuvaa saajan kädestä. Puikkoakateemikon neulekansioissa oli kauppapapereita ja vanhoja monisteita, joiden takapuolelle oli piirretty perheenjäsenten käsien ääriviivoja. Se onkin hyvä tapa mitoittaa käsineet oikein.

Käsineohjeeni ovat syntyneet pitkälti omista tarpeistani: veneessä tarvitaan villakynsikkäitä, jotka eivät tartu köysien väliin; bussipysäkillä täytyy kyetä räpläämään älypuhelinta vaikka olisi pakkastakin. Toimistossa on joskus vetoista ja kylmää, silloin tarvitsen sormettomia. Talvisen juhlamekon tai viileiden kesäiltojen kaverina on hyvä olla pitkät irtohihat, mutta niiden pitäisi myös sopia asuun. Lapaset ovat lämpimämmät kuin sormikkaat, mutta usein ne ovat mahdottomia tumppuja, jotka pyörivät kädessä. Lapsena rakastin äidin tekemiä ja karstaamia punaisia lapasia, jotka olivat todella lämpimät. Entä miten bussikortin saa esiin, jos kädessä on lapaset tai käsineet? Tässä ovat lähtökohdat tulevan syksy- ja talvi-iltojen puuhille.

Kirjaa odotellessa voitte neuloa vaikkapa Riihivillan upeita lapasia tai Lentävän lapasen Aino Sibeliuksen nimikkoparia. Vaikka ainahan voi neuloa sukkia ;-)

***

Making a pair of perfect fitting gloves for present  it’s not easy because the hands are different. Good way is to draw a picture (outlines) of gift recipients hand. My new patterns will be based on my own needs: when I am sailing I need warm and secure gloves and when I’m going at work I need gloves that enable the use of the smartphone. At the office I use gloves without fingers and sometimes I need something warm and nice for hands with a partydress. These are the starting points for my next book. 

In the meantime you can knit Riihivillas gorgereous mittens or Aino Sibelius -mittens.

Onkohan kukaan huomannut, että sukkakirjani ohjeita saa vapaasti käyttää hyväntekeväisyystyössä esimerkiksi vähävaraisten naisten, lasten ja perheiden hyväksi? Sukkani eivät ole luonteeltaan sellaisia, että niitä puikottaisi useita pareja myyjäispöytään, mutta jos porukalla tai jokunen pari arpajaisvoitoiksi? Ohjeita saa siis käyttää ilman eri lupaa kirjassa rajatuissa tapauksissa kaupallisesti, mutta siis vain hyväntekeväisyyteen.  Minusta olisi tietenkin kiva kuulla sellaisista hankkeista.

Netissähän on runsaasti myyntipaikkoja, joita hyvätekijätahot voivat vapaasti hyödyntää. Muistakaa hinnoitella työnne asiallisesti – suuritöistä sukkaparia ei kannata parilla kympillä myydä. Sain itse melko simppeleistä sukista 200 €, kun ne osti eräs yritys lahjaksi (alihintaan meni, jos asiaa ajattelee puhtaan liiketaloudellisesti, mutta hyväntekijöillähän ei ole samanlaisia katetavoitteita).

Lapasia ja muita kädenlämmittimiä syntyy nyt vauhdilla, kun iltaisin ei muutakaan puuhaa ole. Viikonloppuna tytär tulee tänne vuoristoon, silloin ehdin neulomaan vain aamuisin kun neiti nukkuu.

Tänäiltana olen iloinnut Snurresta ostamastani edullisesta alpakasta, josta syntyy ihanat, pehmeät ja lämpimät lapaset. Edellisen mallin neuloin Lentävästä lapasesta ostamastani 100 % merinosta, jonka vyötteen unohdin kotiin enkä muista, mitä se on! Ihanaa kuitenkin, pehmeää ja upean väristä.

Jännittää vähän mitä naapurin rouva sanoo, kun tulemme viemään hänelle kirjan ja sukat, kunhan teksti on käännetty italiaksi. Tuskinpa suuttuu ;-). Olen yrittänyt etsiä kirjepussia voidakseni lähettää yhden kirjan eräälle Italiassa asuvalle suomalaiselle, joka ehkä voisi kääntää kirjan italiaksi (sikäli kun sille löytyy kustantaja), mutta yhdessäkään kaupassa, jossa olen käynyt ei ole ollut kirjepusseja tai vastaavia. Paperikauppaa ei enää kylässämme ole. Täytyy siis pakata kirja jotenkin muuten, että saan sen lähtemään. En tosin ole selvillä postimme aukioloajoista, mutta eiköhän ne selviä.

Huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoissa on ylo 60 varausta sukkakirjaani, mutta lisää kirjoja on näemmä tilattu ainakin kymmeneen kirjastoon. Kannattaa kyllä hankkia oma kirja ;-) halvimmillaan sen saa näemmä 26,40 eurolla.
* * *
I’m working now with my next knitting book, where will be patterns for gloves, fingerless and mittens. Work is going well because I’m alone in the our summer apartment in Italy.  Evenings are long but not boring!

Sta facendo il mio seguito libro dove ci saranno istruzioni per guanti, guanti senza dita e per mittens (come si dice ”mittens” in l’italiano?!). Sono sola in nostra appartamento in Val Trebbia – le sere sono lunghi ma non noioso!  Lavoro a maglia è un meraviglioso! (quando tutto sta andando bene…).

Puputsin puodin huolellisesti tehtyjä silmukkamerkkejä on ilo käyttää, koska niihin eivät langat takerru ja ne ovat keveitä.

Neulojalle on tarjolla jos jonkinmoista apuvälinettä. Minusta esimerkiksi nimikoidut puikot ovat silkkaa kerskakulutusta, mutta hyvistä apuvälineistä kannattaa jo maksaakin vähän enemmän, koska halvat tulevat käytössä usein kalliimmiksi.

Sama koskee silmukkamerkkejä. Aina  voi käyttää silmukkamerkkinä langanpätkästä solmittua lenkkiä, mutta hyvä sellainen merkki ei ole, koska se ei siirry puikolta toisella välttämättä puikolla nostamalla, vaan tarvitset sormia avuksi. Minulla on ollut silmukkamerkkejä, joissa on metallilangasta tehty silmu. Niissä on ongelmana se, että liitoskohta voi avautua ja silloin silmukka tarttuu metallisilmuun. Helmet ovat kauniita, mutta joskus nekin takertuvat lankoihin. Nyt olen ostanut Puputsin puodista ohuesta vaijerista tehdyt silmukkamerkit, jotka eivät tartu mihinkään. Myös merkkien koristeet, jotka on tehty polymeerimassasta ovat hyvät, koska ne ovat kevyet eikä niissä ole karheita kohtia, joihin lanka tarttuisi. Toisissa merkeissä on pieni avattava lukkohela, jota voi käyttää kerrosten merkitsemiseen, toiset ovat vaijerilenkillisiä, jotka toimivat hyvin silmukkamerkkeinä. Tykkään noista sydänmerkeistä, koska tarvittaessa niissä on tilaa myös merkinnöille (vaikkapa erilaiset kavennukset: voin käyttää tussia, jonka jäljen saa spriillä tms. pyyhittyä pois).

Minulla on neljä erilaista kallista pyöröpuikkosarjaa, joista ensimmäiset olivat KnitPron, joissa on ruuvikierteiset kaapelit ja puiset päät. Ongelmat alkoivat heti: päät alkoivat neuloessa aueta, silmukka jäi liitoskohdan väliin, puiset päät säröilivät kunnes lopulta katkesivat. Kiristäminen johti siihen, että ruuvin kierteet menivät sijoiltaan. Lähes kallis setti on nyt enimmäkseen käyttökelvoton. Enemmän kuitenkin harmitti se, että ostin siskolle lahjaksi samoja puikkoja – nekin hajosivat heti.

Seuraavaksi hankin Addin click-kiinnityksellä olevan teräspuikkosetin, se on erittäin hyvä. Uusin puikkosettini on Snurresta lahjaksi saamani teräväkärkinen Hiya Hiya -setti: se on erinomainen: puikot ovat onttoja, kierrekiinnitys on toiminut hyvin. Hiya Hiyassa kaapelin ja terän yhtymäkohta on, jos mahdollista, vielä parempi kuin Addeissa.

Sukkapuikoista suosikkejani ovat neliskulmaiset, hiilikuitupuikot ja teräspuikot. Bambu- ja muut puupuikot eivät tahdo kestää meikäläisen menossa. Sukkapuikoissakin  Hiya Hiya on ehdoton suosikkini. Jopa ohuen ohuet puikot pysyvät muodossaan. Mutta laatikollinen Puikkoakateemikon vanhoja puikkoja on pelastanut monta kertaa – vanhoissa puikoissa tosin voi olla nikkeliä, jolle olen allerginen.

Kerroslaskureita minulla on puhelimessa, iPadissa ja sitten on semmoinen muovinen manuaalinen härpäke. Täysin turhia vehkeitä! Ainakaan minulle ei tule mieleenkään laskea työtä kädestäni merkitäkseni kerroksen, mieluummin käytän KnitCompanion sovellusta seuratakseni kaaviota ja jos nyt joskus haluaisin merkitä tehdyt kerrokset, kynä ja paperi on ihan käypä tapa.

Puseroa tms. ei kuitenkaan useinkaan neulota kaavion mukaan, mutta kavennusten, levennysten tai palmikoiden tms. paikat pitäisi laskea. Itsekin voi silloin nykertää helmistä ja langasta tai vaijerista kerroslaskurin (helmi, lankalenkki, helmi jne.), mutta niitäkin on saatavilla. (Puputsi voisi muuten tehdä valikoimiinsa huolellisesti vaijerista ja polymeerimassasta tehtyjä kerroslaskureita, täällä olisi asiakas!).

Lankakerän pitämiksi ruodussa on myös erilaisia toinen toistaan mitä mielikuvituksellisempia potteja jne, mutta en oikein jaksa uskoa, että kovan materiaalin ja langan yhdistelmä on hyvä ratkaisu. Vanha kunnon kässäpussi on ihan hyvä väline, sen voi ripustaa tuolin käsinojaan ja kerä pyörii pussissa. Kun neulon parvekkeella, josta kerä on muutamankin kerran pudonnut pihalle (sepä onkin huvittavaa…) olen oppinut käyttämään parvekkeen kaiteeseen sopivasti solahtavaa mittakannua apuna.

Sukkakirjassa olen esitellyt muistakin elämää helpottavia apuvälineitä.

Kuvan Coco-sukat neulotaan varren jälkeen tasoneuleena. Kuva: Susa Junnola 2015.

Aloitin aihetta, josta mielestäni olisi tullut hienot nimikkolapaset kaksoisveljelleni Tuomolle. Koko illan nyhräsin, kokeilin värejä ja tekniikoita. Illalla nukkumaanmennessäni päätin, että kokeilen vielä yhdellä tavalla toteutusta. Aamulla heräsin viideltä ehtiäkseni ennen töitä vielä panemaan uuden koetilkun puikoille. Pakko oli myöntää, että homma ei suju toivotusti tavalla eikä toisella. Korkeintaan sillä alkuperäisellä ja muuttamalla silmukkalukuja pitkien langanjuoksujen välttämiseksi. Työ oli pakko panna syrjään odottelemaan idean kypsymistä.

Kuvan Coco-sukkia tehdessäni olin vähän samoissa tunnelmissa. Niihin sain idean katsoessani Coco Chanelin elämäkertaelokuvaa.

Sitkeän yrittämisen jälkeen kuitenkin onnistuin tekemään mielikuvani mukaiset sukat, eikä kolmannen parin tekeminen tuntunut enää yhtään hankalalta. Kieltämättä aluksi mielessä kävi, että kuka hullu tällaisia sukkia suunnittelee. Kuitenkin, kun periaatteen tajuaa, sukat eivät ole mitenkään ylivoimaiset vaikka ne aluksi tuntuvatkin vaikeilta.

Kirjoneuleen neulominen nurjalla vaatii hieman pähkäilyä, mutta se on helppo kuvio. Kirjassa on pääohjeena  kolmiväriset hieman helpommat Liisa-sukat. Kaksiväriset on esitelty kuvassa. Kokeile kuitenkin myös Cocoja, jos kaipaat haasteita! Voin vakuuttaa, että kun nuo vetää jalkaan sisäkenkien sijaan kutsuilla, huomio on taattu! Tällaiset sukat on syytä neuloa ohuesta, vahvisteusta sukkalangasta, kuten Eden Cottagen Tempo tai Cacade Heritage. Liisat on neulottu ylellisestä mutta riittoisasta Tosh Sock -langasta.

Näiden Maria-sukkien pitkä punaiset langanjuoksut olivat tehdä minut hulluksi. Lopulta kuitenkin onnistuin tekemään ne siten, että sisäpuolella kulkevat langat eivät näy päällepäin. Kuva Puikkomaisterin sukkakirjasta / Susa Junnola, Moreeni 2015.

Kun alan totuttaa ideaani, nimitän ensimmäisten prototyyppien tekoa vuolemiseksi tai veistämiseksi. Tämä vaihe on usein kaikkein jännittävin: päässä on idea, mutta useinkaan en ole ihan varma, miten sen voisi parhaiten toteuttaa. Neulomalla saa kyllä tehtyä kaikki mahdolliset muodot, kunhan osaa perustaidot (ja ehkä hieman  muutakin).

Tällä viikolla olen paininut yhden lapasaiheen kanssa, joka ei meinannut taipua komentooni. Langanjuoksuista tuli liian pitkiä eikä auttanut muu kuin palata piirustuspöydän ääreen muokkaamaan kaaviota. Mikä riemu, kun homma onnistui! Lapasen lopulla aloin saada myös kolmella langalla tehtävän kirjoneuleen langat järjestykseen.

Heti tuon kaksoisveljeni nimikkomallin selätettyäni, ajatus alkoi kulkea kohden seuraavan mallin toteutusta.  Niin, se toinen Tuomo-lapanen on vielä neulomatta. Annan työn levätä ja mietin, onko ensimmäisessä lapasessa käyttämäni lanka todella se, jota haluan käyttää ja ovatko värit parhaat mahdolliset.

Sunnuntai-aamuna seitsemältä ryntäisin uuden haasteen kimppuun. Lounasaikaan olin ratkaissut siihen liittyvät ongelmat, illalliseen mennessä on ohje saatu alkuun. Työnimenä on il acrobaleno, sateenkaari. Näillä lapasilla kunnioitan tasa-arvoista avioliittoa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka jaksavat toimia vähemmistöjen hyväksi sekä niitä rohkeita, jotka tulevat esiin vähemmistöjen edustajina.

***

When I start working my new ideas I call the first prototypes ”making to carving or sculpting” . This step is often the most exciting:  I have an idea, but very often I’m not quite sure how it could best be implemented .

I’ve been working on this weekend two patterns for mittens. I had the clear images of mittens , but the implementation was not an easy. Finally I found solutions to all my problems. Today I have working with Rainbow (or Pride) mittens, which  I would like to honor all the people who act on behalf of equal marriage as well as those brave minorities who will step forward at the risk that they will be stigmatized.

Tein baarin Paololle kotijoukkueen tunnuksilla villasukat. Vähän höpsöt minusta enkä saanut oikeanväristä punaista vaan jouduin käyttämään joulunpunaista lankaa viininpunaisen sijasta. Tein sukista erilaiset: toisessa sukassa on Ligurian punaristilippu ja teksti ”Genoa”, toisen varren neuloin tasoneuleena siten, että puolet varresta oli punainen ja puolet sininen, kuten joukkueen viiri. Kirjoin punasiniselle pohjalle varteen joukkueen viirissä olevan eläimen… Aloin kirjoa keltaisella langalla jalopeuraa, mutta tarkemmin kuvaa tutkittuani huomasin, että se on jonkinlainen kotkan ja jalopeuran yhdistelmä – purkuhommiksi meni, mutta parin tunnin nyhertämisen jälkeen kuvio muistutti riittävästi alkuperäistä. Kummassakin sukassa on Tiina-sukkista tuttu hyrrä-kantapää.

Kipasimme tyttären kanssa myöhään lauantai-iltana baariin viemään sukkia. Ne herättivät suurta hilpeyttä ja näytti kuin baarinpitäjä olisi vähän liikuttunutkin. En saanut kuvaa sukista, koska Paolo ei suostunut ottamaan kenkiä pois seisottuaan koko päivän töissä lenkkareissa. Kuva luvattiin toimittaa myöhemmin. Toivotaan, että sukat sopivat, jouduin silmämääräisesti arvioimaan jalan koon – siinä olenkin kehittynyt melko hyväksi!

Vihdoinkin sain järjestettyä langat järkevästi.

Yllätys lankapussissa.

Työhuone  alkoi olla niin kaameassa kunnossa, että illalla oli pakko ryhtyä siivoushommiin. Kolmessa viikossa olen saanut kylvettyä järkyttävän määrän langanpätkiä lattialle, sohvaan ja kulkeutuvathan ne muuallekin asuntoon.

Järjestelin sukka- ja puserolangat kaameaan lipastoon, joka odottaa fiksausta, kunhan löydän sopivaa materiaalia sen kaunistamiseen. Lipasto on sopivasti kyllästynyt koimyrkyllä, koska syksyisin heitän sinne aina myrkkypaloja. Opin sen, kun koit tekivät ensimmäisenä talvena tuhojaan:  lankoja ei silloin ollut kovin paljon. Koit iskivät kalleimpiin lankoihin, mutta punaiset langat eivät niille näytä onneksi kelpaavan vaikka ruskeat Wollmeiset oli kaluttu pieneksi silpuksi, violetteja maisteltu hieman.

Kun avasin yhden italialaisesta nettikaupasta tilatun lankapussin, löysin pussin pohjalta yllätyksen: koska olin maksanut eri langoista, mitä kauppias pystyi toimamaan, hän oli pakannut vaihtorahat lankapussiin. Hyvä kun hoksasin tutkia, mikä tyhjässä pussissa vielä painoi. Olinkin ihmetellyt, milloin hän hyvittää PayPal-tiliäni.

***
Cleaning day! After tree weeks my studio is in catastrophal situation. I also found a small change purse from one yarn package. I had ordered a different yarns than the webshop supplied and they was put refund on the bottom of the bag. Fortunately, I found them before I put the bag in the trash.

Giorno di pulizia. In tre settimane, ho fatto la condizione disastrosa dello studio. Ho organizzato i fili e trovato sulla base di una borsa del sacchetto contenente il denaro. Online Merchant è stata rimborsata la differenza tra i fili ordinati e forniti. Fortunatamente, ho trovato li prima di mettere la borsa nel cestino! Ara i soldi per alimentari della tutta settimana.

SusaMika retroilee. Keltainen lanka on Handun perussukkista, ruskea ja punainen Wollmeisen vahvistettua sukkalankaa, vihreä Tosh Sockia.

Tarkkasilmäiset neulojat ovakin jo huomanneet. että joskus sukkakirjan kuva ja ohje eivät aivan vastaa toisiaan. Siihen on hyvä selitys: ensimmäinen sukka saattaa olla vuodelta 2007 ja toinen (ja ohje) vuodelta 2015. Neuloja on välissä unohtanut, mitä olikaan tekemässä.

Esimerkiksi SusaMikan sukkaan on neulottu kaavion kerros 17 ennen kantapäätä vaikka ohjeen mukaan kantapää neulotaan kerroksen 16 jälkeen. Tällaisia kohtia on muitakin, muun muassa kansikuvan Signora Sofia -sukat ovat keskenään erilaiset (tosin osin tarkoituksella), toinen on tehty ohjeen mukaan, toinen on suunnitellessa tehty sukka, jonka vihreässä kuvioraidassa on valkoisten hälläpyörien välissä vain yksi silmukka, kun lopullisessa mallissa on 3 välisilmukkaa. Vaikka tällaiset eivät ole olennaisia virheitä, olisin erittäin iloinen, jos huomaatte ne ja kerrotte siitä minulle. Olennaiset virheet on korjattu virhelistassa.

Olisi kiva saada tietoa siitä, mitä ohjeita neulotte sekä millaisia lankoja ja värejä käytätte. Kuva on kiva ylläri ;-) Siksi kaikkien syyskuun aikana sähköpostitse palautetta (saa siis kertoa muutakin kuin huomaamiaan virheitä tai epäselvyyksia!) antaneiden kesken arvotaan sukkalangat kirjoittajan toivomaan ohjeeseen, väritoivomuksiakin saa viestissä esittää. Palaute saa tietenkin olla myös negatiivista, kunhan se liittyy kirjaan.

Anna palautetta osoitteeseen: puikkomaisteri miukumauku gmail.com –> korvaa miukumauku ar-merkillä ja poista sanavälit.

HUOM: vain sähköpostitse annetulla palautteella voi osallistua arvontaan. Tämä siksi, että saisin pidettyä asiat järjestyksessä paremmin. Se kun ei ole ihan parasta osaamisaluettani ;-)

Tuskin maltan odottaa, että pääsen neulomaan Louhittaren luolan lankoja!

Tänä viikonloppuna taitaa neulominen jäädä vähemmälle, koska 2/3 lapsistani tulee tyttö- ja poikaystävineen ja koirineen tänne. ”Neulontastudioni” on nyt kalustettu varavuoteella kahden hengen makuuhuoneeksi, joten jos nuoriso nukkuu pitkään, joudun neulomaan sängyssä. Käy se niinkin!

Koostin tekemistäni uusista lapasista ja sormettomista kustantajalle esittelyn seuraavaksi kirjaksi. Speksit on nyt 16:lle parille, mutta niillähän on taipumus lisääntyä vielä ihan viime metreillä. Tavoitteena olisi täysi tiu.

Ihan harmittaa, ettei protoja voi esitellä täällä, olen taas keksinyt uusia kujeita. Helpolla ette pääse tälläkään kertaa! No joo, osa on ihan perustavaraa, joten vähemmän kokeneetkin neulojat tulevat saamaan irti kirjasta yhtä ja toista. Ja joudunpa yhtä paria varten ottamaan esiin virkkuukoukunkin. Ja nyt otetaan kirjoneuletyöhön kolmaskin lanka!

Olen yrittänyt tehdä sellaisia värivalintoja, että ärhäköitä värejä karsastavillekin olisi silmänruokaa. Ehdotinkin, että ohjeet jaetaan värityksen mukaan ”hurjiin ja hillittyihin” ;-) Myös miesten malleja tulee olemaan mukana, lupasinhan sukkakirjassa nyt huomoida myös veljeni ja mieheni. Mikon lapanen on nimeltään ”Inssi”, Tuomon lapanen on ”Keksijä” ja mies saa Arkitehti-lapaset (kiitos, Katja). Pekka-veljen lapanen on vielä keksimättä. Miesten lapaset ovat niitä hillittyjä. Yllättäen.

Kivaa neulontaviikonloppua kaikille!!!

Ps. Olen 21.9. klo 17–18 Snurressa singeeraamassa kirjoja. Sinne voi tulla jo hankitun kirjan kanssa tai ostaa kirjan kaupasta. Tarjolla on ihana valikoima upeita sukkalankoja(kin). Osallistun myös Tampereen kädentaitomessuille marraskuussa. Kirjan esittelytilaisuudet ilmoitetaan myöhemmin. Lentävällä lapasella on tarjolla huikea Lapasmatka messuille, tule mukaan! Jos tarvitset neuvoja Sukkakirjan mallien suhteen, jo bussissa on aikaa setviä ohjeita. (Tietenkin voit kysyä myös sähköpostitse!)

Käsineitä syntyy salassa, mutta tässä on nyt aikaa muistella aiempia neulomuksia. Yksi syy siihen, että neulon mieluiten sukkia, on se, että olen pitänyt kunnollisten ja käyttökelpoisten käsineiden tekoa vaikeana. Nyt tuokin mörkö on selätetty.

Muistan ensimmäiset tekemäni lapaset, äidin syntymäpäivälahjan. Ne olivat (kaameat) ruskea-punaiset peruslapaset, ikää minulla oli luultavasti 9 vuotta. Mahtoi Puikkoakateemikkoa huvittaa, kun lahjalapaset olivat auttamattoman pienet. No, ajatus on tärkein…

Siitä ei ole kauankaan, kun neuloin muuten täydelliset sormikkaat, jopa vaikein kohta eli sormien liittäminen siististi onnistui yli odotusten. Muuten hyvä, mutta niitä sormia oli kuusi. Pieni laskuvirhe.

Yleisimmät virheet  (jotka kaikki olen tehnyt) näyttävät olevan nämä:

• peukalo tai muut sormet ovat liian lyhyet. Tässä auttaa parhaiten ahkera sovittaminen ja kärsivällisyys.
• peukalo on väärässä paikassa IV ja I puikon välissä. Se pitäisi tehdä IV puikon loppuun, 2–4 silmukkaa ennen puikon loppua.
• silmukoita on nostettu liikaa tai liian vähän sormiin. Pääsääntöisesti silmukat jaetaan neljällä, mutta otetaan huomioon, että sormien välistä nostetaan 2–3 silmukkaa ja etusormi on hieman paksumpi kuin muut sormet, pikkurilli taas pari silmukkaa pienempi.
• sormien hankoihin jää rumasti löysiä tai liian kireitä silmukoita. Siihen auttaa vain ja ainoastaan kokemus – lankaa ei saa kiristää liiaksi, muttei saa jättää liian kireäksikään –  ja silmukoiden tarkka jakaminen.
• käsineet ovat liian isot tai liian pienet. Sovita! Ellet voi sovittaa, piirrä käsineiden saajan käden ääriviivat ja mittaa käden ympärysmitta rystysten kohdalta. Hyvä käsine istuu hyvin, muista että se muotoutuu kyllä käytössä.
• langanpäät tulevat esiin. Todellä ärsyttävää! Päättele varren ja kynsikkäissä sormien langat reilusti lapasen sisään ja jätä puolisen senttiä lankaa pääteltyäsi, näin se ei pujahda käsineen oikealle puolelle.
• käsineen varsi on liian lyhyt tai liian pitkä. Jos takissa on hihansuissa resorit tai märkäkalvosimet, liian pitkä varsi on ärsyttävä. Liian lyhyt varsi on vielä ärsyttävämpi, koska ranne jää kylmälle alttiiksi.

Käsinekoot annetaan tuumakokoina:  käden ympärysmitta rystysten kohdalta ilman peukaloa jaetaan  2,5:lla. Jäljelle jäävä luku on käsineiden koko. Esim. 20 cm jaetaan 2,5:lla = 8.

Näistä jämälangoista teen sateenkaarilapaset.

Kohta on aika panna puikot pussiin, pakata työkalut ja palata kotiin. Vielä on kuitenkin viimeinen viikko Italiaa jäljellä.

Olenkin sitten heti maanantaina 21.9. Snurressa signeeraamassa kirjoja klo 17–18. Tervetuloa sinne hakemaan omistuskirjoitus kirjaan! Kirjan voi myös ostaa Snurresta.  Osoitehan on Malminrinne 1 B.

Eilen sain todella mieluisia kahvivieraita, kun eräs Italiassa asuva suomalainen neuloja kävi miehensä ja ystävänsä sekä kahden koiransa kanssa täällä hakemassa itselleen sukkakirjan. Oli kiva tutustua ja toivon, että tapaamme ensi kesänä uudelleen!

Otin esiin langat seuraavaa projektia varten. Tein jo yhden prototyypin sateenkaarilapasista, mutta en ollut täysin tyytyväisen sen väritykseen. Nyt teen lapaset uusin värein ja korjaan pari muutakin asiaa ja uskon, että niistä tulee upeat.

Ripustin kaikki tekemäni lapaset makuuhuoneen peilikaapin peiliin pyykkipojilla ja liimasin niiden alle post-it-lapuilla kommentit ohjeita ja parannuksia varten. Kun lapaset ovat siinä  näkyvillä, voin lisäillä ajatuksiani lappuihin ohimennessäni. Pitää laittaa kotiinkin jonkinlainen viritys, mihin voin kiinnittää keskeneräiset työt esille.

Taito-lehti jaksaa hämmästyttää minua: tuntuu, että uusi  numero on aina edellistä parempi. Eikä se edes johdu siitä, että meikäläisenkin töitä on lehdessä esitelty. Lehti on kannesta kanteen kivaa luettavaa ja ainakin minä inspiroidun siitä kovasti.

Nytkin lehdessä on mielenkiintoisia juttuja muun muassa Rosa Liksomista, ITE-taiteesta, ryijyistä, kansallispuvuista… Lehti on todellakin hintansa väärtti!

Minulla on laatikoittain lehden vanhojakin numeroita tallessa, jopa Puikkoakateemikolta perittyjä numeroita, jotka julkaistiin vielä Kotiteollisuus-nimellä. En ole raaskinut heittää niitä pois, vaikka jonkun verran olen joskus harventanut niitä.