Silloin tällöin nettifoorumeilla läiskyvät laineet sen vuoksi, että jokin neulemalli muistuttaa läheisesti jotain aiemmin julkaistua mallia.
Kun Ilu löysi yllätyspaketista lähes oman huivimallinsa, se taisi olla ihan todellinen yllätys! Ilun kuvaama tapaus onkin oiva esimerkki siitä, miten eri ihmiset saattavat päätyä eri tahoilla samantapaiseen tai peräti samanlaiseen ratkaisuun suunnitellessaan neuletta. Tämä sukkamalli muistuttaa turhankin paljon omaa Julia-sukkaani, mutta olen toistaiseksi ollut valmis uskomaan, että malli on vain sattumoisin samanlainen, koska juuri silloin englanniksikin ilmestynyt upea Haapsalun huivit -kirja levisi tehokkaasti maailmalle. Minusta ei ollut kummoinenkaan ihme, että joku muu keksi saman idean. Itseasiassa ihmettelin, että ehdin ensimmäiseksi. Oma mallini on sitä paitsi kauniimpi, joten… ;-)
Ei ole ihme, että samantapaisia malleja ilmestyy jatkuvasti. Selaamme samoja mallikuvastoja Ravelryssa, Pinterestissä ja muualla internetissä, diggaamme samoja suunnittelijoita ja fiilistelemme samoja lankoja. Ohjeiden julkaisukynnys on lisäksi laskenut ihan huomattavasti eikä samankaltaisuuksilta voi mitenkään välttyä. Siksi on syytä olla todella varovainen osoitellessaan sormella jotain mallia tai suunnittelijaa ja syyttää kopioinnista. Neulemallilla ei – järkevistä syistä – ole tekijänoikeutta, vaikka neuleohjeella (ja siihen sisältyvillä kuvilla jne.) suojaa onkin.
Joskus tunnen voimattomuutta ja ahdistusta selataessani internetissä lempipaikkojani. Neulovatko harrastajat todellakin samoja malleja kaikilla mantereilla? Tuntuu, että kuristun jo kolmiopitsihuiviin! Todella omaperäisiä neuleideoita on vähän tarjolla, muodit tai trendit huuhtovat tsunamin lailla neuleskeneä ja polkevat ehkä alleen myös neuleiden kansallisia erityispiirteitä. Siinä taas ei ole mitään uutta, sanoo kriittinen kulttuurintutkija, sillä kansalliset erityispiirteetkin saattavat osoittautua tarkemmin tutkiessa tuontitavaraksi.
Jos ajattelee kaupallista menestystä neulemallien suunnittelijana, siihen ei riitä se, että osaa suunnitella ja toteuttaa kauniita neulemalleja. Se vaatii erittäin monipuolista osaamista ja kykyä brändätä nimensä ja saada mallinsa esille kansainvälisillä foorumeilla. Jos siihen kykenee, seurauksena on tietenkin myös jäljittelyä ja jopa suoranaisia mallivarkauksia, mutta onko niilläkään ihan oikeasti taloudellista merkitystä alkuperäisen suunnittelijan kannalta, on jo paljon kyseenalaisempaa.
Minä muuten vierastan (ja ajottain pidän naurettavana) halua merkitä reviiriä, asettaa kieltoja ja julistaa oikeuksia, jos ne eivät ole missään suhteessa tuotettuihin omiin tuloksiin. Olen ihan varma, että jos ohjeessa lukisi: “Tätä mallia saa vapaasti kopioida, käyttää kaupallisiin tarkoituksiin ja muunnella lähdettä mainitsematta, mutta erityisen suositeltavaa on käyttää ohjetta rahankeruuseen erilaisissa hyväntekeväisyysprojekteissa!”, tekijä saisi myönteistä huomiota ja hyvää mieltä aikaiseksi vaikkei malli niin kaksinen olisikaan 
Täytynee ryhtyä sanoista tekoihin heti, kun saan aikaiseksi jonkun mallin, jonka voin jakaa (eli siinä ei ole muita osallisia, kuten valokuvaaja tai julkaisija). Tämä on tietysti hyvin ongelmallinen lausunto, sillä kuka sen määrittelisi, milloin rajoitus on suhteessa omiin tuloksiin. Siinä saatettaisiin olla aika pian melkoisessa hetteikössä, joten tunnustan, että vierastamiseni on hyvinkin ristiriitaista.
