Lupailevat pakkasen kiristymistä. En ymmärrä, miksen vuosiin tehnyt lapasia, mutta nyt en muuta tekisikään. Knittyn uusimmassa numerossa oli minusta melko mitäänsanomattomat Erin Wilkin lapaset, mutta jos ymmärtäisi jotain Flying Spaghetti Monstereista voisivat Caaaarbs-lapaset olla kova juttu. Minähän en asiasta tiedä mitään. Tekijän blogin kautta löysin mainiot Robots v. Downtown -lapaset. Aiemmin olin jo ihaillut Annie Wattsin taistelevia sanoja. Ja käytännöllisempi muunnos Tatajana-lapasista on vieläkin tekemättä! Niissähän tekijän olisi pitänyt tehdä tuo lapaskärki kiinteäksi oikean käden kynsikkääseen, vasen voisi olla pelkästään sormikas.
Latvianlapasia olen myös aikonut, mutta en ole saanut aikaiseksi. Yhdet ihanat ovat nämä Tuulia Salmelan Daina-lapaset. Näitäkin Yhdysvalloissa tehtyjä latvialaislapasia olen ehkä ehtinyt jo kehua? Lettineulevimmassani tein parit Chevalier-lapaset Muinos-Marin mallilla, mutta yhtälailla nämä Iida Glumoffin Karismat sopisivat Pirkka-langasta tehtäväksi (siitä paksummasta).
Minulle on kuulemma huomenna tulossa kettulankoja, mielessä ovat pyörineet kettuaiheiset lapaset, pipo tai kaulaliina siitä asti kun näin Päivi Hoiskon Kettu-sukat. Tilasin hanketta varten ihan varta vasten Ilulta langat, joten jos ei onnistu, syytän tietenkin värjäriä! Minulla on eräs lapasten rakenteeseenkin liittyvä idea, katsotaan nyt, saanko mielikuvani taipumaan huippukivoiksi lapasiksi.
Nyt puikoilla on tylsät kämmekkäät. Mikähän siinäkin on, että vaikka lanka olisi superihanaa ja mallikin ihan kiva, jotkut mallit kuitenkin osoittautuvat todella tylsiksi neulottaviksi? Kirjoneuleissa pidän siitä, että malli on “opittavissa” tai looginen. Jos samaa kuviota joutuu neulomaan pitkään, on suotavaa, että värit vaihtelevat tai neuleessa “tapahtuu” jotain muuta. Jatkuva mallipiirroksen plärääminen on minusta raivostuttavaa. Siksi pidin enemmän turkkilaisten neulomisesta kuin luulen pitäväni Satakielisukkien neulomisesta. Onhan ne kuitenkin pakko neuloa, malli on niin upea! Koska kettulankoja tuli tilattua tuplamäärä, kun ei tiedä, mitkä parhaiten istuvat, lintusukat ehkä valmistuvat niistä, jotka jäävät jäljelle.
Jouluaattona pöytään istuu tusina perheenjäsentä. Ihan jokaiselle ei ole tullut sukkia tai lapasia neulotuksi, sisko lienee neulonut omilleen. Luottaen siihen, että poikani ei lue tätä blogia, paljastan, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni neulomassa 47-numeron villasukkia! Huhhuh, on siinä tikuttamista.
Neuleaiheisia lahjoja on varattu naisväelle, valitettavasti perheessä ei vieläkään ole yhtään neulovaa miestä. Heti Tapanina lähdemme Saarenmaalle, jossa toivon pääseväni Muhun museoon katsomaan käsitöitä. Kuresaaren lanka- ja kirjakaupatkin varmaan on taas tutkittava, toivottavasti nämä hoituvat yhtenä päivänä, muuten meinasin syödä hapankaalia talon erinomaisella reseptillä valmistettuna sekä neuloa sohvannurkassa odotellen lisää miesten valmistamia herkkuaterioita.
