Tikuttelin kovalla kiireellä joulun alla (ja osan välipäivinä) miniälle kirjoneulekynsikkäät (joiden ohjetta en ikinä löydä kuin sattumalta), tyttärelle pipon, poikaselle ja kolmelle ystävälle Jaques Cousteaut ja kai neljät villasukat. Mies sai eteläpohjalaiset, ne tulivatkin heti käyttöön.
Yhden päivän olivat neulelangat kurissa neulekorissa, mutta jo joulupäivänä olin levittellyt kerän toisensa jälkeen sohvan ympäristöön. Nyt puikoilla on täyspitkät jämälankasukat, toinen valmistuikin jo joulupäivänä.
Olen nyt pyrkinyt selvittämään pipojen salat. Jostain kumman syystä piponi ovat nimittäin aina liian pieniä tai suuria. Kolme JC-pipoa syntyikin Saarenmaalla, jossa vietimme välipäivät ystävien kanssa. Kolme siksi, että ryhdyin tekemään talon isännälle punaista hirvestyspipoa, mutta siitä tuli liian pieni jopa miehelleni, jonka pään koko lienee 56. Niinpä nuori ja pienipäinen merimiesystävämme sai siitä hienon pipon. Seuraava versio sai harmaan alpakkarungon ja punaisen lakiosan, mutta koska epäilin, että pipo saattaa olla joko liian suuri (SIC!), liian kuuma tai väritys ei ole toiveiden mukainen, neuloin vielä yhden punaisen pipon, jonka pitäisi olla ainakin oikean kokoinen. Nyt ainakin uskon tietäväni, paljonko silmukoita pitää luoda 54-59 cm kokoisiin pipohin minun käsialallani 3 mm puikoilla Filfer-langasta. Olisi pitänyt vaan tehdä se mallitilkku… 
Ilun värjäämät kettulangat ovat vielä vyyhteinä, annan ajatuksen vielä muhia, sillä vaikka minun piti tehdä näistä langoista lapaset, ne pyrkivät selvästi pitkiksi sukiksi. Tosin langat riittävät hyvin sekä lapasiin että sukkiin.
