Eräs henkilö oli ostanut Lohjan menneen ajan markkinoilta upeat villasukat, jotka neulojat tunnistivat tuota pikaa tehdyksi suunnittelemieni Loistavat niityt -sukkien ohjeella. Ohje on julkaistu Puikkomaisterin sukkakirjassa (Moreeni 2015). Tässä kuvat suunnittelemistani ja neulomistani sukista sekä alla Riitta-paran sukista, joissa kuviot on toistettu virhettäni myöten täsmälleen samoin ja jopa väritys on pitkälle sama. (Huomautan, että Ilonan ottamassa kuvassa sukkien ohdakekuvio on väärin päin, se on julkaistussa ohjeessa korjattu.)
Olihan sukan kärkiosaa muutettu eikä tekijänoikeuksista kannata paljon huudella, kun ne käsityöllä ovat, mitä ovat, mutta ihan todella harmittaa, että Röyhkeä Riitta (nimi muutettu), oli myydessään väittänyt sukkia itse suunnittelemikseen. Jo on markkinat!
Sukat olivat kuulemma saaneet markkinoilla osakseen runsaasti ihailua ja niitä oli kuvattu myös ahkerasti. Jos myyjä olisi rehellisesti kertonut, kenen mallia hän on käyttänyt hyväkseen, olisin luultavasti ollut vain tyytyväinen vaikka hän olikin käyttänyt ohjetta kaupallisesti hyväkseen ilman lupaani.
Keskustelussa joku kysyi, miten erilaisia perinnemalleja voi edes väittää omikseen? Hyvä kysymys, tarkastellaanpa aihetta lähemmin. Minä otin suunnitteluni pohjaksi upeassa Meite Muhu Mustrid -kirjassa julkaistut kuvioiden mallikaaviot. Lähde on mainittu kirjassanikin.
Kuvioden sovittaminen sukan vaihtelevalevyiseen varteen (sekä eri kokoihin) ja Muhussa perinteisesti käytettyjen ohuiden villalankojen sjasta nykyaikaisilla langoilla tehtäväksi sekä värien käytöstä päättäminen saatavilla olevista langoista ei kuulkaa ollut mikään pikkujuttu! Pähkäilin niitä päiväkausia, koeneuloin ja sovittelin, kunnes sain sukista haluamani näköiset. Ohjeen kirjoittaminen ja kaavion piirtäminen vei sekin muutaman päivän.
Jos tällaisten monimutkaisten perinnepohjaisten neuleiden teko olisi helppoa, eihän niihin mitään ohjeita tarvittaisi ja kaikkihan niitä tekisivät! Edes Muhun saarella ei ihan joka täti kykene tuollaisia sukkia neulomaan ilman ohjetta vaikka kokemusta näistä olisikin! Sen tiedän, koska olen etsinyt sieltä taannoin neulojia erääseen projektiin.
Riitalle terveisiä, kun seuraavan kerran haluat käyttää hyväksesi toisten suunnittelemia malleja, kysy rohkeasti lupaa. Minä olisin ainakin sen antanut sillä ehdolla, että suunnittelijan nimi ja ohjeen lähde mainitaan. Ja muuten, on pilkantekoa käsityötä kohtaan myydä sukkia sillä hinnalla, jolla myit ne, vaikka todennäköisesti myyntihintasi ei sisältänytkään veroja, kun ostaja ei saanut pyytämäänsä kuittia.
Erilaisten käsitöiden markkinoiden ja markkinapaikkojen järjestäjille suosittelen kahta helppoa keinoa reilun pelin varmistamiseksi:
1) myyjiä valistetaan suunnittelijoiden oikeuksista ja ohjataan pyytämään lupaa toisten mallien käyttöön.
2) myyjiltä edellytetään, että he antavat pyytämättä ostajalle kuitin, josta selviää myyjän oikeat yhteystiedot (y-tunnus, jos on) ja muutenkin samat tiedot (veron osuus jne.) kuin yritysten kuiteista. Myyjän nimen on oltava myös hyvin näkyvillä.