Pitkän blogitauon syynä on ollut syksyllä ilmestyvän Puikkomaisterin Sukkasirkuksen (Moreeni) teko. Nyt kirja alkaa olla jo loppusuoralla, kuvatkin on melkein kaikki kuvattu. Väitän, että kirjasta tulee paras tähänastisistani! Kirjan sukat on nimetty sirkusammattien mukaan, luvassa on siis väriä ja vauhtia.
Yksi itselleni ottama tehtävä kirjaa tehdessä oli se, että haluan osoittaa, että pitsineulettakin voi käyttää sukissa hauskasti, kauniisti ja totutuista tavoista vähän poiketenkin. Minulle kauhistus on nimittäin esimerkiksi pätkärääkätystä tai paksusta langasta neulotut pitsisukat, joissa ei lanka eikä pitsi esiinny edukseen.
Kirjaan tulee myös erilaisia kantapäitä, kärkiä ja tekniikoita, joten toivon sitä hankittavan myös käsikirjaksi ja inspiraation lähteeksi. Yritän myös luoda hakemiston ja muita tapoja helpottaakseni kirjan käyttöä käsikirjana.
Lupasin itselleni, että kirjan valmistuttua alan neuloa niitä villatakkeja ja -paitoja itselleni, joita kaipaan lähes joka ikinen päivä töihin lähtiessäni. Olen neulonut takkia ja puseroa läheisilleni, mutta itse kuljen kaupan säälittävissä tekeleissä. On minulla sentään yksi Sirkka Könösen villatakki ja itse neulomani Naima-takki, mutta Könös-takkia ei viitsi käyttää joka päivä ja jälkimmäinen on liian iso ja aika kovia kokenut.
Minulla on vielä yksi sukkapari neulomatta kirjaan. Tein sen jo kertaalleen, mutta haluan vaihtaa sukan väritystä. Onneksi kyseessä on miestensukkapari, jota voi neuloa vaikka telkkaria katsoessa.
Kun malttaisi. Otin nimittäin varaslähdön villatakkiprojektiini ja laitoin puikoille Marie Wallinin iki-ihanan Yell-takin. Langat tilasin Edinburghin lankafestareilta. Takki syntyisi hienosti (ja ehkä halvemmallakin) myös ohuesta Pirkka-langasta, jossa on upea värikartta ja sitä saa nykyisin myös 50 g kerissä. Myös Tukuwool sopisi upeasti tähän malliin.
